2012 Keväällä kerrankin työmaalta saatu kunnon pompsi tuohta huuti suoraa huutoa että "Nyt jumaliste sinne autokouluun!!!!" Sinnehän sitä sitten marssittiin ja maksettiin. Silloin elettiin maaliskuuta ja ajatus ajamisesta oli vain kaukainen haave.
Kesäkuun alkuun mennessä olin saanut kirjalliset ja teoriat suoritettua. Rohkeutta ja säitä odoteltuani pääsin myös ensimmäisille ajotunneille. Ajotunnit alkoivat luistamaan oikein mallikkaasti. (Luojan kiitos vanhojen mopoaikojen ja kiitos aivan loistavan opettajan.) Mutta eräänä päivänä tulikin se eteen että pitäisi inssi ajaa. Ensimmäisen pohkauksien jälkeen ketuikshan se meni. Ei onnisstunut ei. Siinä vaiheessa pientä motoristin alkua ketutti yhtä paljon kuin pientä oravaa, jolla ei ole hampaita ja käpy on jäässä.
Mukavan inssi sedän kanssa sitten hiukan jutusteltiin ja ilömoitti että nyt olkaa hyvä ja varatkaa uusi koitos kerta ja ajelkaahan opettajan kanssa vielä tunnin verran. Valitettevasti niinhän siinä kävi että uusinta kerta meni sitten heinäkuun alkuun.
Vimoisella tunnilla hioimme käsittelyt ihan viimesen päälle. Toisessa tehtävässä sitten tuli virhe. Mustat pilvet meinasivat kerääntyä taas ylleni, mutta päätin että Perkele. Nyt se menee ja menihän se! Käsittelyt suoritettu. Enää vain liikenne osuus. Ajeltiin sitten siellä sun täällä, kaikki kettumaisimmat risteykset joita kaupungista löytyy. Ansapaikkoja oli useampia joihin luojankiitos osasin varautua. Kentälle kun päästiin takaisin inssi piti jännityksessä viimeiseen asti. Viimein hän ilmoitti että teillä on nyt lupa harjoitella omatoimisesti! Pieni ihminen ei meinannut pysyä siinä vaiheessa enää haalareissaan vaan juoksenteli pitkin kentää.
No työthän sitä haittasi tietenkin harrastusta ja jouduin pika visiitillä mennä hakemaan Räpätintä kotihallista sadan kilometrin päästä. Se tunne kun pääset omalla vehkeellä liikkeelle ja kaikki on mitoitettu meikäläisen vartalolle! Ei enää tarvitse tapella että saa vilkun päälle, niinkuin autokoulun bemmissä joutui! Siinä sitten ajeltiin pitkin kyliä vanhan koulukunnan mootoristin kanssa ja sain ihan kehujakin. Sain myös luvan ottaa siirtymän omaa talli kohden. Matkalla kotia huomasimme sellaisen pienen ongelman että mittarini heittää 20 kilometriä ylöspäin. :P Toivomus moottorin jumalille että poliisisedät eivät minua nyt toru. Homma on kuitenkin fiksattavissa.
Viimein omaan halliin päästyäni olin onnellisempi kuin koskaan. Perheeseemme on nyt liittynyt sitten varttuneempi 23 vuotias Räpätin ja 13 vuotias teini Röpö.
Siinähän sitten taas kävi niin että työt ja kettumainen kesä sade oli harrastusten tiellä joten vasta tänä aamuna pääsin liikkeelle uudemman kerran. Aamu alkoi pitstopilla ensimmäiselle huoltamolle josta saatiin ilmaa renkaaseen... joka oli halunnut kovasti tyhjentyä seisoessa. Venttiilitöuhuja siis...
Nyt jos sitten yrittäsin hiukan tehdä töitä. Iltamassa pitkän kaavan kautta kotia.
Pärittellen ♥
